Vitsi musta on ihanaa mennä aamulla duuniin, missä saan tehdä sitä mitä haluan eikä kukaan kyseenalaista mun tekemisiä. On myös parasta, että kun mä pääsen töistä saan tehdä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, riippumatta yhtään mistään. Mennä afterworkeille uusien työkavereiden kanssa, ajella U-bahnilla päämäärättömästi ympäri Berliiniä ja tutustua random ihmisiin (mulla on viikonloppuna museotreffit metrosta bongaamani tytön kanssa), tai bailata aamunkoittoon just tapaamieni tyyppien kanssa. Mennä kotiin jos mua väsyttää, ilman että kukaan ajattelee mun olevan tylsä. Ostaa vaikka pullon viiniä. Tai juosta iltalenkin kaupungin sydämessä ja todeta ettei se ookaan niin valtava kun luulin.
Tänne tuleminen on ollu ihan mieletön kokemus, ruusuineen ja risuineen: en oo koskaan ollut näin omillani, vaikka luulin ennen olevani jo aika itsenäinen. Mut arvatkaa mitä. Tää vapaus on maailman siisteintä. Pysytään tutkalla (Instagram @essiini)!
Mä oon sulle niin kateellinen. Tulee ihan oma viimekeväinen Valencian vaihto mieleen. Tuntuu nyt siltä, etten mä nauttinut sillon tarpeeks siitä vapaudesta. Voi vitsi, kun voisin palata vuoden taaksepäin ja todeta itselleni, että nauti joka hetkestä! Sitä ei vaan yleensä tajuu just sillon kun pitäis. Onneks sä oot tajunnu! Tsemppiä Essi, sun blogi on piristävää luettavaa! :)
ReplyDeleteKiitos aivan ihanasta kommentista Anna! Mutta joo oot niin oikeessa, kyllä se munkin kohdalla taitaa olla niin et vasta toinen kerta toden sanoo: en mä vaihdossa oivaltanut samoja hienouksia vielä. Se on kai oppimisprosessi.
DeleteMutta yks asia pitää muistaa, et mikään ei koskaan oo liian myöhäistä! Mä luulin vuosi sitten et elämä on siinä ja nyt ja kaikki valmiina ja oisin lyöny jotain kattilalla jos mulle ois sanottu et alan elämää taas tällästä sekoiluelämää. Joten pidä silmät auki kaikelle, elämä vie sua mä lupaan! :)