23 February 2014

ALLES IST MÖGLICH

Sunnuntaiaamu (ilta kello viisi). Keräilen tässä eilisen juoksulenkin ja melkein yhtä raskaan tanssimaratonin herättelemiä polvia - enkä kiellä etteikö koko mimmissä olis vähän keräilemistä.

Me päädyttiin klubbailemaan johonkin jumalan selän taakse niin, että jouduin ottamaan taksin löytääkseni lähimmän metron. Kun mä vihdoin lintujen laulun ja kirkkaan auringonnousun saattelemana istahdin S-bahniin kohti kotia, havahduin lipuntarkastajan olankoputukseen. Se fiilis kun joku selittää sulle saksaksi, että sun kuukausikortti ei ole käypä kuukausikortti etkä sä puhu sanaakaan saksaa. Hyvää huomenta. Tiivistettäköön koko tarina niin, että mut heitettiin pois kyydistä ja kotimatka sai aika eksoottisia vivahteita jossain autiolla asemalla seuraavaa junaa odotelessa. Nyt pällistelen sakonnäköistä paperilappua mun maksetun kuukausikortin rinnalla. Ei mee jakeluun? Only in Berlin.

Sakoista viis, ilta oli ihan mahtava. Klubi oli rakenneltu sellaiseen pieneen jokilaivaan ja sitä oli mahdoton löytää, mutta kaiken etsimisen arvoinen. Nimeä en nyt kuollaksenikaan muista, en tiedä onko sitä edes, mutta täytynee ottaa selvää. Voisin aloittaa paikantamalla eilisen olinpaikan ilmansuunnan. Mä en lakkaa rakastumasta tän kaupungin huolettomaan elämäntyyliin. Eilisestä muotoutui ikimuistoinen, enkä mä pääni puhkikaan suunnittelemalla olis koskaan osannut maalailla moista. Tää on kai se, missä kuuluis sanoa go with the flow.

So, still alive, nyt ruoan metsästykseen. Miten jääkaappi aina sunnuntaisin siirtyy kilometrin kauemmaksi?

Muuten, mä oon miettinyt että pitäiskö kirjoittaa englanniksi?

No comments:

Post a Comment

SITE DESIGN BY RYLEE BLAKE DESIGNS