170413-200413

"True friendship isn't about being inseparable, it's being separated & nothing changes."

Viisi ikimuistoista päivää on nyt takana täynnä liikaa ruokaa, meheviä juoruja, äärimmäisen huonoja vitsejä ja naurunkyyneleitä. Sara ja Anna vierailullaan toi mun kotiin ja mieleen sellaisen onnenräjähdyksen, että miten tästä oikein edes toivutaan. Tää vuosi on kyllä saanut mut heräämään elämän isoihin tosiasioihin, mistä yhtenä vahvimpana on ystävät. Olin jo unohtanut, kuinka onnelliseksi ne tekeekään, kunnes taas pääsin kinastelemaan hiusten suoristusjärjestyksestä ja siitä, tuleeko leivän päälle ensin juusto vai kinkku (juusto, forever)! Vuosi on vaan vahvistanut ystävyyttä ja tuntui että tytöt tullessaan toi kodin tänne. Oli niin hyvä olla, kiitos elämäni naiset <3

Ekat kolme päivää kului Southamptonissa, ohjelmaan mahtui tietty Titanic-museoiden ja Primarkien lisäksi myös must-do klubbailut! Ja mukana menossa espanjalaisvahvistus tietenkin :)

Sara sanois nyt että suu napsaa... Aivan ehdottoman parhaat mojitot parhaassa seurassa, paikallisessa karibialaispaikassa, Turtle Bayssa!

Kolme naista, kolme tuntia. Ei lisättävää. 

Pubikulttuuria loistovitseineen...

...ja vintagelöytöjä Brick Lanella (postaus tulossa)!

Paljon pusuja...

... ja paremman puutteessa spontaanisti taksi Lontooseen. Pari tuntia kestäneellä matkalla kuskia kävi sääliksi, kun pappi, kauppatieteilijä ja terveydenhoitaja löivät viisaat päänsä yhteen ja paransivat kovaäänisesti maailmaa. Viimeisin tokaisi kuskille loppuvaiheilla, että my bladder is full could you please drive faster. Kaikki voivat sitten miettiä auttoiko kommentti kanssamatkustajien sinnikästä naurun välttelemistä. 

Varasisko ja siskokset.

Saatettiin piipahtaa Oxford Streetin antimet katsastamassa...

... mutta puhdin loppuessa tilanteesta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä, kun Saran sai aina metsästää jostain nukkejen seasta. Keräsimme siis luumme kohti oikeita nähtävyyksiä.

Big Ben, muistettiin onneksi siitä itsestäänkin ottaa kuva kymmenien muurillekiipeämis-yritysten jälkeen.

London Eyen juurella hinkkasimme housuistamme linnunkakkaa vartin verran, jotta niillä sitten kehtasi sännätä Sohon yöelämään.

Terassikausi julistettiin todistajien läsnäollessa avatuksi. 

Pienten navigointivaikeuksien jälkeen löysimme itsemme väärältä sillalta, mutta onneksi etsimämme oli näköetäisyyden päässä. Ei me sinne oikealle oltais haluttukaan.

"Happy Birthday Tijen". Brick Lanella pääsimme Tijen-nimisen tytön synttärivideolle lausumaan onnentoivotukset suomeksi. 

ESA kiittää ja kumartaa, näihin tunnelmiin palataan varmasti.