Nyt en ole kohta viiteen päivään pistänyt kurkustani alas muuta kuin suht terveelliseksi laskettavaa ruokaa (paria pizzaa ei tietenkään lasketa), enkä varsinkaan juomaa ja olen jopa pystynyt pitämään kiinni liikuntarutiineistani. Ja vitsi, olo on sen mukainen! Massun turvotus laskenut niin, ettei mua enää heti luule odottavaksi äidiksi ja yöllä jopa saa unta, kun ei tarvi katsella niitä liskoja niska hiessä joka yö. Ai että, tätä elämää kaipaan kovasti: hyvää ruokaa, säännöllistä rytmiä ja hoosiannaa huutavia vatsalihaksia :)
Salilla käyminen on mulle edelleen kuntoutuksen ja treenailun välillä tasapainoilua. Heti kun vähän rääkkää alakroppaa, niin polvet alkaa muistutella taakse jääneestä leikkauksesta. Mulla on niitä vahvistavat tietyt mummoliikkeet ohjelmistossa joka kerta, mihin on superrasittavaa käyttää aikaa, kun tuloksista ei ole tietoakaan. Tai ainakin ne on niin hitaita, että hätähousu kyllästyy. Kylmägeeliä vaan ja hammasta purren! Vaikken pelaa futista eikä mun polvet ole mustelmilla, on arpi kuitenkin sen verran ruma ja reidet eri kokoiset, että Niken mainos iskee ja lujaa (ja vaikka mulla on jo someone out there joka tykkää mun polvista).
Musiikki on ihan ehdoton rytmittäjä ja motivoija omalle liikunnalle, joten pistän tähän yhden menevän lempparin. Tänään tuli lämmiteltyä vahingossa 180 sykkeellä kun tää alkoi soimaan. Pönttöpää, kuuntele itseäs äläkä sitä musiikkia.
No comments:
Post a Comment