2012

Kuluvana vuonna on tapahtunut paljon. Täytin 20 ja oon muuttunut paljon. Ehdin asua kolmessa kaupungissa ja sain kunnialla läpi opintojeni ekan vuoden. Kesällä myin pukuja Tampereen Dressmannissa ja nyt ikävöin upeita työkavereita. Asuttiin V:n kanssa parinkymmenen neliön yksiössä, inhosin kun sen haisevia koriskamppeita oli joka paikassa ja keittiö oli aina sotkussa. Meillä oli aika ruma, myrkynvihreä sohva, johon ei mahtunut samaan aikaan pötköttämään. Nyt se on myyty. Ajeltiin koko kesä ympäri Suomea, kuten aina. Meidän autossa oli pahvilaatikko kengille, että siellä oli aina varapareja, kun tuli tarpeen. Kesällä myös aikuistuin, koska värjäsin viimein hiukset. Nyt olen uskottavampi.

Syksyllä oli aika luopua kodista, koulusta ja kavereista (väliaikaisesti). Pakkasin liikaa, melkein koko omaisuuteni leopardikuvioiseen matkalaukkuun ja muutin Englantiin. Laukku halkesi matkalla. Se on parasta mitä oon elämässäni saanut aikaiseksi. Siis Englantiin muutto, ei laukun rikkominen. En oo varmaan koskaan itkenyt ja nauranut niin paljon, kun viimeisen neljän kuukauden aikana. Äiti lähetti postissa puuvillaisia itkuliinoja ja suklaata. Sellaista elämän kuuluukin olla, eikä mitään tasaista seuraavan päivän odottamista. 

Englannissa oon oppinut paljon elämästä, vielä enemmän itsestäni. Nyt kun palasin lomalle Suomeen, huomaan näkeväni asioita eri lailla kuin ennen, mistä oon erityisen kiitollinen. En varmaan olis koskaan tajunnut näitä asioita, jos olisin jäänyt rannalle ruikuttamaan. Muutama juttu, mitä oon oivaltanut vuonna 2012. Toivottavasti ne herättää ajatuksia ja ehkä helpottais jonkun muun onnellistumisprosessia.

Elä itsellesi. Perhetilanteista ja parisuhteista riippumatta me eletään tätä elämää lopulta yksin. Varsinkaan nuorena ei kuuluisi uhrata omaa parasta aikaansa junassa istumiseen tai muiden perään itkemiseen, se on kuihduttavaa ja elämän hukkaan heittämistä. Rakastaa saa, mutta pitää muistaa rakastaa myös itseään ja omaa elämäänsä. Jos haluaa seurustella, pitää elää yhdessä erikseen, eikä yhdessä. Mulla on tässä vielä harjoiteltavaa, mutta aika ulkomailla on avannut mun silmiä tosi paljon. Elän mun elämän parasta aikaa ja oon käyttänyt siitä liian paljon tulevan miettimiseen. Pitäis vaan pistää silmät kiinni ja nauttia, päästää irti turhasta järjestyksestä.

Älä nössöile. Karua, mutta totta. Liian monet kerrat oon jäänyt kotiin, koska päätä särkee, ei oo rahaa, tai huomenna on töitä. Viiden vuoden päästä nää kaikki on edelleen voimassa, mutta lisäksi jaloissa saattaa pyöriä pari koiraa ja vielä enemmän mukuloita. Ei sitä aikaa tai rahaa tuu koskaan olemaan tän enempää. Joten haloo, nutturaa päähän ja baanalle. Mä oon ainakin jokaisen spontaanin seikkailun jälkeen kiittänyt itseäni hymyillen, että kuinka ihanaa tää elämä onkaan. Vaikka päätä särki ja palautin kouluhommat myöhässä. Tilaisuuksiin tarttuminen tekee elämästä hauskaa. Mä aloitin Englannissa ratsastuksen. Oon varmasti hevoshistorian huonoin ratsastaja, enkä edes ymmärrä ohjeita. Silti nautin joka hetkestä. Vuonna 2013 aion hävittää viimeisetkin rippeet nössö-Essistä.

Riisu aseesi. Meillä jokaisella on oma varustus, minkä varassa me sumplitaan tilanteesta toiseen. Ja kaikki kaksimieliset haloo, mä tarkoitan asenteita. Kun muutin Englantiin, tajusin, että oman mukavuusalueen ulkopuolella sitä arsenaalia on pakko muuttaa, jos haluaa tulla onnelliseksi. Mä etsin aluksi vain itseni kaltaisia ystäviä, sellaisia samanlaisia, mitä mulla Suomessa on. Southamptonista ei ole kuitenkaan tähän mennessä löytynyt yhtäkään hajamielistä, piilofiksua ja pinnallista korkokenkäfriikkiä, jonka kanssa voisi kaiken tämän lisäksi myös puhua elämän tärkeistä asioista. Jouduin siis riisumaan aseeni ja keskittymään olennaiseen; ihmisiin. Enkä siihen miltä ne ensinäkemältä vaikuttaa. Tän oivalluksen seurauksena mä oon tavannut mielettömän upeita ihmisiä ja saanut ystäviä, ketä entinen Essi ei olis varmaan koskaan edes löytänyt. Luopumalla ennakkoasenteista ja omasta suojamuuristaan voi oppia itsestään arvokkaita asioita ja olla onnellisempi ympäristöstä riippumatta.

Ole rohkea. Muuta ulkomaille, vaihda alaa. Leikkaa hiukset, mene vararikkoon tai rikastu huijaamalla. Aloita vaikka alastonmallina, jos uskallat. Nauti epätietoisuudesta. Elä arkea niin, että vanhempana voit olla ylpeä ottamistasi riskeistä ja niitä seuranneista epäonnistumisista. Vaikka se tarkoittaisi juuston ja kinkun asettamista leivälle normaalia päinvastaisessa järjestyksessä (ensin juusto, sitten kinkku, forever!). Jokainen taplaa tyylillään. Mun koko loppuelämän projekti on oppia olemaan rohkea niin, että muiden mielipiteillä ei ole niin suurta merkitystä. 

Kiitos blogin ekaa puolivuotista seuranneille, vauhti ei varmasti tyssää vuodenvaihteeseen. Siispä, haluan toivottaa kaikille edellistäkin onnellisempaa, rohkeaa ja haasteiden täyttämää vuotta 2013!

"The bad news is time flies. The good news is you are the pilot."
- Michael Altshuler