Mulla on nyt maailman paras Isä täällä käymässä. Tuossa se kuorsaa ilmapatjalla selkäni takana niin, että pienessä huoneessa liikkuakseni joudun harjoittamaan pientä akrobatiaa. Yritti ensin mennä hotelliin, mutta mitä järkeä siinä olisi lopulta ollut? Kuitenkin matkasi tänne vain kiistelläkseen minun kanssani, miksi siis hukata vuorokauden parhaita hetkiä, jos voin aamuisin ja iltaisin polkea nälkäisenä jalkaa, ja joku jopa kuuntelee kiukutteluani :)
Meillä on epäilemättä ollut muutamia mutkia matkassa, mutta yhtäkään en suoristaisi! Aina tavatessamme vähän huudamme ja intämme ihan tavan vuoksi, ja olemme aina eri mieltä kaikesta vain siksi, ettemme vain vahingossakaan olisi samaa mieltä. En tiedä kumpi meistä keskeyttää enemmän tai kumpi vie itsepäisimmän tittelin. Silti olen isän tyttö.
Ilman isää en osaisi metsästää hirviä (tai siis nukkua päiväunia kodassa, kun muut metsästävät niitä), käydä yksin kalassa tai ottaa barré-otetta kitarasta. En myöskään tietäisi mikä on Trangia tai mitä tehdä, kun veneestä iroaa tulppa, panikoinnin lisäksi. Enkä osaisi säästää sitäkään vähää rahoistani, mihin nyt yllän suurella ponnistelulla. Näiden ja lukuisten muiden välttämättömyyksien lisäksi syvälle mieleen on painunut niin paljon tärkeitä, arvokkaita opetuksia, etten varmaan koskaan opi niitä kylliksi arvostamaan. Ehkä sitten aikuisena.
Ollakseni rehellinen, en myöskään viettäisi vuottani Southamptonissa, ja monta muutakin mieletöntä juttua olisi jäänyt tekemättä, ilman isäni kannustusta. Kiitos näistä kaikista.
Isien rooli on aina ottaa vastuuta, pelastaa pulasta ja kuunnella kiukuttelua. Annetaan kuitenkin tänään vapaapäivä, vaalitaan korvaamatonta. Rauhallista ja onnellista isänpäivää kaikille lukijoille, tuplahalaukset kaikille isille.
Ja isän mieliksi, terveisin Tinkki.
 |
| Isä-tytär-reissu. Hammasten kiristystä, 15-vuotiaan kapinointia ja upea Nizza. Näillä reissuilla on opittu paljon! |
No comments:
Post a Comment