Tänään oli ilmoilla ekaa kertaa talven tuntua, sai huivia jo kietoa tiukasti kaulaan. Onneks mulla on kuitenkin kiire aina joka paikkaan, joten matkoilla aasta beehen ehtii harvoin palella. Ei todellakaan sillä että olisin poikkeuksen kiireinen, vain auttamattomasti aina myöhässä. Toistettiin myös Luisin kanssa tänään joka keskiviikkoinen traditio: operaatio kouluunlähtö vaati monen monta tekstaria (I will be late-5mins-4mins-3mins-I´m at ur door!), unohdusta, puoli tuntia ylimääräistä aikaa, jogurtti-banaani aamupalan koululle juoksemisen lomassa ja vähän hermojen kiristystä. Ollaan kyllä maailman surkein tiimi: luotan Luisin olevan enemmän myöhässä, joten miksi sitä turhaan kiirehtiä. Valitettavasti herra vaikuttaa käyttävän samaa taktiikkaa.
Viilenevistä ilmoista huolimatta nahkatakissa sitkeästi painellaan, aion turvautua toppatakkiin vasta Suomessa!
No comments:
Post a Comment