Päivä kului pitkälti koulurutiineissa. Work Psychologyn tunnilla luimme satua prinsessasta, joka lankesi pahoille teille ja kärsi siksi kurjan kohtalon joutuessaan lohikäärmeen kitaan. Tehtävämme oli sitten analysoida tarina organisaation ja sen sisältämien erilaisten roolien näkökulmasta. Ihan huippua! Pidän näistä luennoista paljon, ne antavat paljon pureksittavaa ja tänäänkin asiat pyörivät päässäni koko loppu päivän. Tunnit koostuvat lähinnä erilaisista testeistä ja keskusteluista, mihin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia ja siksi jopa minä aion uskaltaa ensi kerralla avata suuni. Niin erilaista kuin kotona Vaasassa! Luennot olisivat tosin mukavampia, jos voisin edes jollain tavalla kommunikoida ryhmäni kanssa. Ensimmäistä kertaa (sen idioottiportsarin lisäksi, joka ei päästänyt meitä baariin) jouduin todella tyrmistymään paikallisten nuorten käytöstavoista. Opettaja joutui kehottamaan ryhmäläisiäni ottamaan minut mukaan keskusteluun (kuinka noloa!) ja siltikin vieressäni istuva supercool lontoolaispoika kirjaimellisesti käänsi selkänsä sulkien minut kylmästi pois porukasta. Enkä todellakaan ole mikään hiljainen hissukka, mutta tänään jäin jalkoihin sata-nolla. Vaihdan varmastikin ryhmää, en aio jatkossa käyttää tunteja oman typeryyteni ja ulkopuolisuuteni potemiseen.
 |
Sitkeän, kuukauden kestäneen tavaamisen jälkeen sain nimeni vihdoin oikein kirjoitettuna Frappuccinoon! Ainakin aakkoset olen siis oppinut ;)
|
Iltaa vietin tänään kuuden vallan hurmaavan neitokaisen seurassa karibia-henkisessä ravintolassa Turtle Bayssa. Saimme vihdoin aikaiseksi sovitettua kaikkien mimmien aikataulut yhteen ja keräännyimme juoruamaan kuluneen kuukauden vauhdikkaista käänteistä hyvän ruoan kera. Vaikka illan oli tarkoitus olla alkoholivapaa, ei ole hyvän mojiton voittanutta... Erasmus-pojilla on kuulemma ollut oma salaseuransa facebookissa jo pidemmän aikaa, joten olemme jo muutaman kokoontumisen herroja jäljessä, mitä huijausta!
Vietettyäni Englannissa kuukauden on hämmentävää herätä siihen, kuinka vähän tällaista "laatuaikaa" on ehtinyt viettää. Tuntuu täysin eriskummalliselta saada pöytäkeskustelusta jotain selvää, saatika sitten pureutua sen syvällisempiin aiheisiin. Olen jo muutamaan otteeseen huolestunut siitä, että syntyykö tämän vuoden aikana ollenkaan oikeita ystävyyssuhteita, vai jääkö kaikki sille pinnalliselle small talk-tasolle. Ratkaisin arvoituksen kuitenkin tänään: ystävystyäkseen toisen kanssa täytyy oikeastaan ensin tutustua kyseiseen henkilöön. Vielä kun yhteinen kieli on molemmille vieras, on "vaivaa" nähtävä tuplasti. Aika näyttää kuinka paljon. Me kaikki epäilyksettä nautimme viettämästämme kolmetuntisesta ja päätimme yhteistuumin järjestää pian cupcake- ja sinkkuelämää-illat. Tästä se lähtee :)
Rauhallinen ilta sai kaipaamaan ystäviä sieltä kotoa ihan älyttömästi. Alan olla jo taikinaterapian tarpeessa.
 |
| Naz (Hollanti), Michaela (Ruotsi), Manon (Ranska), Paula ja Juuli (Suomi), Julia (Ranska) ja minä! |
No comments:
Post a Comment