SUCH CRIMINALS

Taas on päivä Sotonissa takana. Taidan jo alkaa kotiutua, kun ilmoille alkaa pikkuhiljaa tupsahdella asioita, joista en pidäkään niin paljon. Suurin alkuhuuma alkaa vähitellen laantua, ja kulttuurien ristituli alkaa näyttää rankat puolensa. Välillä tuntuu, että voi taivas kun ei jaksaisi puhua englantia. Oikein päähän sattuu, kun kaikkea pitää miettiä niin kovasti. Näitä tuntemuksia olen käynyt läpi tänään, johtuen ehkä karmaisevasta, vaikkakin itse aiheutetusta väsymyksestä. Tänään piti jäädä kotiin, mutta jostain syystä taas pitäisi iskeä korot kopisten keskustaan parin tunnin päästä. Tässä kaupungissa täytyy olla jotain magiaa? Kroppa käskee jäädä kotiin, mutta millään ei malta. Eilisilta oli tähän astisista kaikista hulluin. Tuskin unohdan sitä koskaan, mutta tiivistettäköön se nyt varmuuden vuoksi. 

Tarvottuamme monen mutkan jälkeen kaukaiseen Jesteriin, ovimies spottasi minut ja Luisin kaikkien kahdenkymmenen joukosta, ja kylmän viileästi ilmoitti, ettei meitä tultaisi päästämään sisään. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa, ja katsoimme molemmat hölmistyneenä vuoroin toisiamme ja vuoroin ovimiestä. "Julkinen alkoholin nauttiminen on vastoin Southamptonin lakia, ja baari menettää lupansa, jos teidät päästetään sisään." AHAA! Kyse oli siis mukanamme kantamasta yhdestä tyhjästä siideripullosta, jonka olimme aikeissa jättää ulkopuolelle :D No ei siinä auttanut muu kuin lähteä takaisin keskustaan, järkytyksen ja naurun saattelemana. Tämä oli toistaiseksi pimennossa ollut puoli briteistä, sillä ovimies ei ollut lainkaan kohtelias, enkä myöskään täysin ymmärrä moisen kohtauksen syytä. Emme eronneet muusta porukasta mitenkään, puhumattakaan siitä, että olisimme aiheuttaneet minkäänlaista häiriötä tai meteliä. Seisoimme nätisti jonossa kuten muutkin. Reissusta jäi siis inasen katkera jälkimaku,  mutta ainakin opimme jotain lakien säntillisyydestä! Vastaava säännös lienee myös Suomessa, mutta ensimmäistä kertaa tunsin oloni rikolliseksi :D Lopulta illasta tuli kuitenkin mahtava, ja aluksi turhauttava välikohtaus taisikin olla onni onnettomuudessa. Päädyimme muutaman harhakorttelin, wings-baarin, ja mielenkiintoisen ruotsiksi (!) käydyn keskustelun jälkeen tanssahtelemaan latino partyihin keskustaan toisen Erasmus-porukan kanssa. Musiikki ja sen mukanaan tuoma fiilis oli niin mieletön, että aloimme vakavasti harkita latinotanssikurssia. Let`s see what happens :) 

Aamulla kiirehdimme taas suomalais-espanjalaisen aikataulun siivittämänä koululle. Paula on täsmällinen, minä aina myöhässä, mutta Luis vielä enemmän myöhässä. Melkoinen, joka aamuiseksi osoittautunut episodi, voin vannoa. Itse olen sitä mieltä, että meille suomalaisille tekee todella hyvää oppia jotain eteläisestä, aurinkoisesta elämänasenteesta. Toisaalta, prosessi tulee olemaan molemminpuolinen: Luis tulee varmasti oivaltamaan, että kaikki eivät halua olla spontaanisti puolta tuntia myöhässä joka paikasta (itse suosin vain akateemista varttia) ;) Tämä päivä kului horroksessa vaeltaen infotunnilta toiselle, kuunnellen samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Vastaan tuli kyllä yllättäviäkin juttuja brittiläisestä koulukulttuurista, mutta aion tehdä tarkempaa koulupäivitystä myöhemmin.

Kampuksen vieressä oli mielettömän kaunis, kukoistava puutarha, mihin oli pakko hetkeksi pysähtyä :)